14/42

Hurraa!  2 viikkoa takana :)  On tähän niin monenlaista ylä- ja alamäkeä mahtunu.  Tämä päivä on tämäpäivä.  Naiset tuolla tv:ssä hiihtää.  Ei ainaka puutu mahollisuutta sitä seurata.  Ja ilima ulkona on mitä mahtavin.  Aurinko paistaa ja mittari kai nollissa.  Hieno talvilomakeli niillä, joilla se nyt on.
Muutamana päivänä mieli on laahannu maassa, mutta kiitos kaikille ihanille vieraille,  jokainen on ollu niin tarpeeseen.  Kuin myös jokainen viesti ja soitto.  Ette arvaakkaan kuinka tärkeitä ootte kaikki :)
Pari yötä oon nyt saanu nukuttua paremmin.  Sekin piristää.  Kainalosauvoilla kävely luisti tänään jo omasta mielestä melko hyvin.  Mutta on se niin pelottavaa, ettei taho uskaltaa.  Mutta joka päivä lisää kokemusta.

Hiihdot kuulostaa nyt niin jännältä, että on pakko alkaa sitä seurata.

13/42

No niin.  Piti tähän laittaa uusia mietelmiä kirjasta, mutta kirja on mystisesti kadonnu.  Oliskohan syynä  eiliset järjestelyt ja minun epäselevät ohojhet.  Tai sitte tuola lattian tasolla on vielä yks laatikko mihin en yllä. 
Täytyy nyt tyytyä vain näihin epämääräshin ajatukshin. 

Nyt on sitte ne niitit nykitty pois.  Pysyyköhän sitä varmasti kasasa ko ne ei oo pitämäsä kiinni ;) 

Eilen tuothin kotoa toiset silmälasit lukenista ja tätä konetyöskentelyä varten.  Nyt on vain semmonen probleema, että kummat paan päähän.  Katon nimittäin välillä tv:täkin tässä.  Kompromissi - ei kumpiaka.

On muuten parina päivänä tullu aivan omituisia tuntemuksia - maha on kurninu.  Ruokakärryt tietysti kolisee siihen malliin :)  Huomaattako, että vähän jo on piristystä havaittavisa potilaassa.  Mutta ne tuntemukset ei oo yhtään mukavia, kun soittaa kelloa, kun pitäis päästä vessaan ja vastataan, että ei nyt ihan justhin ennätä, täälä on iso urakka kesken.  Pure hammasta ja koita pinnistää....  Hoitajain syy se ei oo misään tapauksesa, vaan systeemin, joka vain vähentää hoitajain määrää.  Ette voi kukaan tietää tätä hommaa, jos ette oo ite systeemin 'uhriks' joutunu.  Näillä mennään, toistaiseksi, mutta mikäli minulla on mitään mahdollisuutta vaikuttaa, muutosta tulee......

Nyt on ruoka oven takana, joten jatkoa myöhemmin.

12/42

"Odottaminen on tuskallista.

Unohtaminen on tuskallista.

Mutta epävarmuus on kaikkein tuskallisinta"
Paulo Coelho

Niin totta.  Tuossa yöpöydälläni järjestelin kirjojani ja avasin Coelhon kirjan ja osui tähän kohtaan.  

Kyllä täällä sängynpohjalla ennättää ajatella monenlaista.  Tulee epävarmuuden hetkiä, uskon ja toivon koetusta.  Vastapainona on kaikki puhelinsoitot, tämä nettiyhteys ja mahollisuus tänne purkautua ja tietenki kaikki tässä petin vierellä käyvät ihmiset, niin oma perhe ja muut vierailijat, kuin hoitajatkin.  Monia hyviä keskusteluja.

"Elämässämme tulee koettelemusten hetkiä, 

joita emme voi välttää, mutta niiden tuloon on jokin syy.

Vasta vaikeudet voitettuamme ymmärrämme,

miksi jouduimme kokemaan ne."

P.C.

TÄÄLLÄ TAAS

Vähän tässä jo alkaa virkistymään mieli, niin että tuntojaan voi purkaa. 
Tänään on 11. vuorokausi leikkauksesta.  Leikkaus pelotti, mutta ei sitte ollukkaan potilaan kannalta toimenpiteenä mikään hurja homma.  Eli oli kunnon lääkitys.  Ja suurin urakka tässä toipumisessa on ollut alkupäivien makaaminen muovitetulla alustalla ja tyynyllä = uiminen hikilammikossa.  Ei ihmismäistä.  Huonekin kuin sauna.  Ja vessareissut on sitten ihan oma asiansa.
Meikäläiselle tämä reissu on ollu kyllä alkuunsa aikamoinen järkytys.  Sairaalassa olen ollut vain synnyttämässä.  Nyt kun on vuodepotilaana tk:ssa, näkee  hommassa puutteensa, joista ei voi tietää ennenkuin tosiaan tässä tilassa on.  Hoitajat tekevät pyyteettömästi työtä, mutta sitä työtä on aivan liikaa siihen nähden, mitä täällä on henkilökuntaa.  Asiat aion kyllä saattaa ihmisten tietoon ja vaatia korjaamista tilanteeseen, kunha tästä onnettomasta tilasta pääsen.  Eikä ole kohdallaan keskussairaalan leikkausjonojen purkamisessa.  Niitä puretaan, mutta jatkohoidosta ei huolehdita kunnolla.

No niistä ei enempää nyt.  Ulkona ei paista aurinko, tuulee, välillä hiukkasen lunta kaunailee ja puista putoaa viimisetki lumet tuulen ravistelussa.  Lassilan Kallen mummun kans tässä koitetaan Oslon kisoja katsella.

 **********taas päivän lähempänä 'vapautta'*************

Pitkä 'loma' edessä

Loma lainausmerkeissä sen takia, että se on sairausloma.  Tapaturman takia joudun nyt sitten leikkaukseen ja ainakin 6 vk jalka paketissa niin, että sitä ei voi taittaa....  Arvaatte varmaan, etten oikein ole millään hilpeällä tuulella. Mutta tähän on kuitenkin tyydyttävä.  Mikä lie tarkoitus tällä onnettomuudella?  

Suosikkilehteni ja -tv-ohjelmani tällä hetkellä

Tilaan aina silloin tällöin Kodin Pellervo-lehden  ja toisinaan (niinkuin nytkin) luen äidiltä lainassa olevia.  Ja voin kyllä suositella.  Lehdestä löytyy elämää, ajatuksia, kohtaloita, ruokaa, käsitöitä. Jutut ei vanhene, eikä ole mitään julkkis/turhajulkkis kamaa, vaan sitä todellista elämää.   Sieltä löytyy hyviä matkailuvinkkejä, pikku putiikkeja, joista ei muuten tietäis mitään, monenlaisia taitajia esitellään jne.  Kaikkea.  Kannattaa kokeilla!

Ja vastapainoksi TV-ohjelmista.  Katsoin Linnan tähdet -sarjan ensimmäisen osan nauhalta.  Se taisi jäädä vähän keskenkin, mutta toisen osan katsoin sitten lähetysaikana ja kokonaan.  Oli hyvä ja jollakin tapaa koskettavakin. Sinä nämä Linnan tähdet olivat melko vapaasti omana itsenään. No ehkä joillakin oli vielä 'rooli' päällä, mutta kyllä toisilta tuli suoraa puhetta ja ihan omasta elämästä ja omista kokemuksista.  Ja veikkaanpa, että kyllä enimmät roolit putoaa kaikilta sarjan loppuun mennessä - toivon ainakin.  Ensimmäinen ajatus tuosta sarjasta oli pieni kiukku, kun ajatteli, että tähdet on viety ulkomaille linnaan nautiskelemaan, vaikka pääsisivät sinne muutenkin.  No niin pääsisivät, mutta eivät taida koskaan lähteä tuommosella porukalla. Mutta kasso isse :) !  Niin se paremmin aukiaa ite kullekki ja jokainenhan muodostaa ite oman käsityksen ohojelmasta.    Mutta kiitos MTV3:lle.  Minä tykkään.

No onhan nuita hyviä tv-ohjelmia muitakin, mutta tällä hetkellä Linnan tähdet mielessä.

Kokeilin muuten tässä yhtä vähän erikoista leipää paistaa.  Ja kun tässä kirjoitellessa tuoksuttelin hyviä tuoksuja uunista - voi ei! - unohin suolan.  No eiköhän tuo mee ja oli niin pieni annos, ettei suuri vahinko tullu.

Aurinko paistaa kirkaalta taivaalta !

Serkkutytölle

Tämän sai serkkutyttö synttärilahjaksi täyttäessään pyöreitä vuosia  (taisi olla n. vuosi sitten).

Tää korutont on kertomaa

Onneks näitten käyttäminen jäi vähille

Vaikka kuinka tuntuu, että  tässä ihan hyvin kuljetaan, niin ei se ihan niin olekaan.  Kyllä tässä kotona sisätiloissa  'köpöttelee', mutta kun koitin vähän käydä raitista ilmaa haistelemassa, niin tulipa vain invalidimainen olo.  Ei tällä jalalla kovin reippaasti askeleita otetakaan.  Ja kaikinpuolin huomaa, että täytyy olla varovainen (pieni luiskahdus säikäytti).  Eli ainakin ihan rauhassa jatkan sairasloman loppuun asti.

Huonosti alkoi

Niin alkoi huonosti työrupeama.  Ihan kivat melkein kolme täyttä päivää.  Töitä riitti ja kun sitä sitten vauhdilla harpottiin menemään, niin teki vesi lattialla tepposet.  Jalka luiskahti ja niin oli tämä "tyttö" maassa melkein taju kankaalla ja mietti, voiko täältä päästä ylös, mitä meni rikki,...  Kokkolan reissuhan siitä tuli, kun ei täällä tk ole enään illalla auki.  Sattu niin pahimmoiks juuri 16:n jälkeen iltapäivällä.  Kelikin oli mitä kamalin, mutta onneks sitte päästiin taksilla. Reisilihas on revenny, kepit tuossa nojaa tuoliin.  Ei niitä ihme kyllä paljon oo tarvinnu.  Ja toivon vain, että diagnoosi oli oikea ja jalka (joka on ihan koko pituudelta kipeä, ynnä pakaralihas ja lonkka) paranee itekseen ajan kans.  Henkinen tuska on tällä hetkellä suurin.  Se kun ei rajoitu tähän omaan tapaturmaan, vaan on paljon muutakin, mutta aika nämäkin asiat toivon mukaan korjaa....  Näissä merkissä tänään perjantaina.