vain lunta kaikkialla...

Ja niin makiasti sataa lunta nyt aamupäivän aurinkoisen kelin jäläkhen.  Minä kyllä tässä monen muun kera toivoisin, että nuo lumet vain sulais äkkiä pois.  En halua toipilas- ja kuntoutusajalle yhtään jäätikkökelejä!

Ärsyttää niin suuresti, kun jatkuvasti kuulee "kauhujuttuja" tuolta terveyskeskuksen suunnalta.  Siis sielähän on ihan kaaos!  Työntekijät on ihan mahottomasa välikädessä, mutta eihän asiat ole niiden syytä.  Mulla on ihan kamala olo, kun en tiedä mitä pitäis tehä. Homma ei voi jatkua tämmösenä.  JYTA ei toimi niinku pitäis!!!!!!

Tässä tilassani nyt tällä hetkellä on se hyvä puoli, että olen saanu nauttia ihanista vieraista.  Ja olen myös saanu tutustua uusiin ihmisiin ja ihmisiin uudestaan ja käydä monia hyviä ja syvällisiä keskusteluja.  Onkohan löytyny itestäki uusia puolia?!  Ja toivottavasti opin tästä paljon....

Jotain voi petissäkin tehdä

Muutakin, kuin vain olla tietokoneella ja katsella tv:tä.  Eli näitä isoäidin neliöitä on muutama virkattu. 

Vielä on vajaat kaksi viikkoa tätä 'kidutusta' jäljellä.  Hyvin on hoidettu, passattu ja hemmoteltu, kidutusta on vain tämä pakollinen paikallaanolo.  Mutta päivä päivältä vapautusta lähempänä :)

Alkuun tuntu, että ei näitä ruutuja viissi virkata, mutta nyt se tuntuu ihan mukavalta.  Valmiina on 45 kpl tähän mennessä.

Moon kotona ny !!!!!

Kotona nyt petisä.  Mutta ihan toisten armoilla kuitenki  (vai oisko ne toiset minun armoilla?).  On se uskomattoman palijon helepompi täälä hengittää, kuo mitä sairaalasa oli.  Nyt on vain sen tv:n puute taas.  Jospa sitä kuitenki seleviäis iliman sitä :)  Ja ko netti pelaa!!  Mokkula on ihan turha veheje.

Hyvin nukutun yön jäläkhen hoitaja :) on jopa luvannu jalakahoitoa.  Mitenkähän sitä täsä pääseekä hemmotelluks.  Ei tosissaan mitään erikoista hemmottelua tarvi, kun saa vain ajan kulumaan.

Ja aurinko paistaa! 
Kuten varmaan huomaatte, pää on melko tyhjä.  Mutta siellä on nyt tilaa alkaa tehokasta toimintaa...

27/42 !!?!??

Uusia kokemuksia, uusia hyviä näkökantoja joka päivä.  Ja ihania sydämellä työtä tekeviä ihmisia.  Näitä tarvitaan.  Raskaan, raastavan alun jälkeen levollinen ja tavallaan onnellinen olo.  Liekö tekemistä sillä, että olen pian lähdössä kotiin.  Reilu 2 viikkoahan tämä tilanne muuten pysyy samanlaisena, erotuksena vain ympäristö.  

20/42 ja puoliväli lähestyy

Aika ajoin meinaa itsesääli ja itsekkyys iskeä.  Ei oo mitään tekemistä, kukaan ei muista, kukaan ei käy..  Vaikka tekemistä on riittäny.  Pelkät rutiinit täällä täyttää päivää.  Ja minua on muistettu ja aina kun se matalapaine on iskeny, on joku tärkeä ihminen tullut ilostuttamaan ja valostuttamaan tai on soittanu.  Niin tänäänkin :)  Päivä on ollut hyvä, neliöitä olen virkannu jo 11 kpl, ja tänään eka kerran otin pienet torkut.  Yöt on huonounisia ja toisinaan vähän levottomia täällä.  Eikö toipilas olekin oikeutettu päivätorkkuihin.  Ihmettelen kyllä, miten vähän unta olen tarvinnu.  Mutta paikastahan se on kiinni, kotona uni maistuu aina.  
Tänään olen teheny pari pitkää lenkkiä, ja voi että tuli hiki!  Kunto laskee kohisten (entisestäänki).  Toivottavasti sitä pääsee kohottamaan sitte pian.
Kyllä tämä reissu vaan pientä ihmistä kasvattaa.

18/42 Perjantai

  Tänään sain tänne lankoja ja virkkuukoukun ja pari isoäidin neliöä on jo tullu valmiiksi.

Ja posti toi kirjekuoren ja kirjekuoressa mahtavia kuvia :)  On nuo sisaret vain suuri rikkaus elämässä !

Nyt väsyttää ja pitemmittä puheitta unten maille.

 

Pyhän Teresan Rukous

Salli tänään löytyä rauha sisimpääsi.

Olkoon luottamuksesi Jumalaan, että olet täsmälleen siellä, missä sinut on tarkoitettu olemaan.

Älä unohda äärettömiä mahdollisuuksia, jotka syntyvät luottamuksesta/ uskosta.

Tule käyttämään niitä lahjoja, joita olet saanut ja anna eteenpäin sitä rakkautta, joka on (ylhäältä) annettu sinulle.

Ole tyytyväinen tiedosta, että olet yksi Jumalan lapsista.

Salli tämän läsnäolon asettua sisimpääsi, ja anna sielullesi vapaus laulaa, tanssia ja ylistää ja rakastaa. Se kuuluu meille kaikille.

(Äiti Teresa)

17/42 ja hyvän makuinen päivä

Aamulla vähän tympi, kun tuo tv ei toiminu ja kuuli, että ei sitä saada heti kohta toimimaankaan. Hirvitti edessä oleva piiiitkä päivä.  Mutta päivästä tulikin mukava.  Aamun suihkussa käynti, päivän lehtien lukeminen, sisko tyttöjen kans vieraana päivällä.  Ja kun heiltä sain vielä niin kannustavia sanoja :)  Pienet pelot häipy.  Puoliso piipahti ennen töihin menoa.  Ja kun sitten tuli illan pimeys ja mieli meinas olla alamaissa tiedossa olevan pitkän illan myöta.  Kuinka ollakkaan, astui ovesta kolme ihanaa naisihmistä ja ilta meni todella mukavasti.  Nyt on oikeastaan ensimmäinen levollisen olonen ilta. Oon vielä saanu hyvää lukemista, niin sillä  nämä illan myöhäiset tunnit saan kulumaan.  Kiitos naiset!
Ja kun nuo hoitajat jaksaa olla niin ihania.  Mulla tulee pian niitä ikävä. (Ja ne huokaa helepotuksesta, kun minusta pääsevät).
Näin se mieli muuttuu, kun alkaa hiukan tervehtymään ja hommat paremmin toimimaan.  Ei kaikki tunnu niin kamalalta enään.
Ulos vain olis raikkaaseen ilmaan mieli

 Elämä odottaa kriittiseen hetkeen saakka

ennenkuin näyttää valoisan puolensa.

P.C. 

16/42

Näin ihmeesti ne päivät vain kuluu täälläkin.  Joka kerta täytyy melkein sormin laskea, että onko totta, että jo niin mones päivä on menossa.  Nyt en laskenu.
Tämä päivä on mennyt surkutellessa tuota tekniikkaa, jonkun keksimää ihmelasta, kaapelitv:tä ja digiaikaa.  Ennen sentään oli todellinen vika, jos televisio ei näkyny.  Nyt lukee "ei signaalia".  Ja se johtuu vain siitä, että ilma on lämmenny.  Eikö nyt tähän tekniikan aikaan jo luulis tuommoset ongelmat olevan hallinnasa.  Ihiminen on viisas MIES ;)  Hih... Meidän hyvä ajankulu TV ja mm kisat on nyt pois pelistä.  36 sivunen ristikkolehti on melkein täynnä samaten kun sudoku-lehti.  Lehtiä oon lukenu, en vain selaillu ja kirjoja samoin.  Alkaa maistua puulle.  Tätä kirjoittaessa on kyllä aikaa kulunu.  Ja siitäkin n. puoli tuntia ja pitkästi tekstiä katos sinne kuuluisaan bittitaivaaseen.  Ja tässä kirjottamisen aikana tuli uutta tietoa, että joen toisella puolella on sitä kaapelivikaa.  JA TALON TOISESSA PÄÄSSÄ TV NÄKYY!   ARGH !
Oli muuten sillon kun sairaalaan tulin 14.2. täysi talvi, reilut -30 astetta pakkasta.  Ja nyt 2.3. niin kevättä, niin kevättä, jopa + 6 astetta lämmintä.  Aurinko on paistanu ja sulattanu lumia.  Voi pääsispä kotiterassille aurinkoon ja ulkoilmaan =/

Kaikki ihmiset maan päällä

ovat saaneet jonkin lahjan.

Toisissa lahja tulee esiin itsestään,

toisten on tehtävä töitä löytääkseen sen.

Paulo Coelho

15/42

Olipa jännittävä hiihtokisa.  Niin vain tuli kultaa Matille!  Se vain harmittaa kun jäi huudot tänne sänkyyn.  Ei viissi koko osastoa säikyttää ;) 
Puulle alakaa maistua. Kävin tänään taas jo pitemmällä lenkillä.  Tuntu hyvältä.  Menis enemmänki, mutta aika on rajallista - ei mulla mutta muilla.  No eikähän tähän joku keino keksitä.  Punttijumppaa tauoilla.  Yöllä  näin jo unta, että passittivat kotiin.  Siihen en oo vielä valamis.
TV:stä tulee joku norjalainen ohjelma.  Siinä nainen pohtii, Onko syrjäseutujen ihmisten elämä rajoittunut pieniin ympyröihin.  Hän totesi, että syrjäseudulla ollaan avarakatseisempia, kuin jossain keskuksessa.  Olen itse aivan samaa mieltä.  Ihan omalla kotiseudullakin olen todennu, että syrjäkylien (eli talouskylien, niinkuin herrat on hienon sanan keksiny) asukkaat tuntee oman kotiseutunsa paremmin kuin keskustassa asuvat.  Niillähän vasta rajoittunutta se elämä on.  Kaikki palvelut ja harrastukset on nenän edessä.  Ei mitään tarvetta laajentaa maailmankatsomusta ja hakea palvelu ja ja harrastuksia muualta.  Pienet ympyrät, pienet ympyrät....
Hei aurinko paistaa :) Nauttikaa hyvästä ulkoilusäästä kaikki, joilla siihen on mahollisuus.  Minä katselen ikkunasta mäntyjä ja sinistä suomalaista taivasta.