Ja aika rientää.... minä en taho pysyä mukana

Eikä tässä ole ees ennätäny blogia päivittää.  Työt alko heinäkuun alussa ja se sitte veikin mennessään.  Kesällä siihen asti vain laiskottelin. -No olihan mulla siihen oikeus kun olin sairauslomalla.  Töissä riittä tekemistä.  Ei taho tunnit riittää.  Mutta joka aamu on kiva lähtiä töihin - eikös se ole sen merkki, että tykkää työstään.  Kotona tahtoo jäädä kaikki työt tekemättä.  Kesällä oli kaikenlaista menemistä viikonloppusin, ettei sillonka ennättäny mitään tehä.  Jospa nyt syksyllä vähän helpottaa.
 
Kunto ei ole täysin kohdallaan.  Ei sitä vain palaudu niin nätisti kun ite toivois. Jos palautuukaan....  Särkylääkettä joka ilta, että saa nukuttua ja joskus aamullaki,että pääsee päivän läpi.  Mutta jos minusta ees jonkulainen elävä tulis jossain vaiheessa.

"See You and God bless"   :)

Kesä tulossa?

Toipilaalla ei näköjään ole aikaa blogille.  Viimeksi olen toivotellut vappuja, eli siitä on kuukausi, kun olen täällä käynyt.  No, toukokuun alku oli juhlien aikaa. Ja tuumiskelin tuossa, että kohta on juhannus. Niin se aika rientää.  Ei ole tämä tyttö mattoja pessyt, mikä on yleensä semmonen "ennen juhannusta"-työ.  Jospa ne vielä ennättäis.

Eilen olin katsomassa näytelmää  - Syämmestä mennyt luoti.  Oli koskettava näytelmä, ja kun päätteksi vielä sotaveteraani/-invalidi kertoi oman kokemuksensa sodasta, tuli asia niin todelliseksi.  Eipä voinut kuivin silmin seurata ja kuunnella.  Suosittelen katsottavaksi, vielä tänä-iltana (30.5.) on mahdollisuus Kaustisella kansantaiteenkeskuksessa se nähdä.

Pää on nyt niin tyhjä ja monet työt tuossa vieressä odottaa, joten lähdenpä jotain "hyödyllistä" tekemään.  Paremmalla ajalla uusia ajatuksia sitten tänne.

Iloista vappua kaikille !

Taukoa on ollut jo liian pitkän aikaa.  Johonkin on hävinnyt tässä välillä aloittamani kirjoitus, joka jostain syystä jäi kesken.
Tässä nyt yritän kuntoutua alkuvuoden 'kolhuistani'.  Ja kummasti sitä vain melkein 7 viikon lepoajan jälkeen taas kävelemään on lähdetty.  Ne lenkithän nyt on mitä on.  Muutamaan päivään en edes ole lenkkejä teheny.  Jos ei sitte lasketa tämän päivän Kokkolan reissua semmoseks.  Kuopukselle käytiin kesämekkoa etsimässä.  No eihän sitä löytyny - minä olisin hyväksyny montaki, mutta kuopus ei.  Hyvä, että on oma mielipide ja tahto.  Mutta tämän päivän lenkki kyllä tuntuu.  Ei oo kroppa vielä toipunu, eli särkylääkkeitten voimalla meen nukkumaan.

Vaan tarkotus oli toivotta kaikkille hauskaa vappua!  Kylymää on, niinku monesti. Yhden tosi helteisen vapun olen kävelly keskussairaalan käytävää edes ja takasin, että synnytys käynnistyis.  Mutta eipä vaan, viikko vielä odoteltiin  kotona ja  7. päivä juhlitaanki syntäreitä :) .  Sllon muuten äitienpäivänä join kyllä niin aikasin äitienpäiväkahavit, etten koskaan muullon.  Naapuripetistä rouva synnytti äitienpäivää vasten yöllä ja mies oli tuonu termarissa kahvia ja omatekemiä pikkupullia.  Se oli nautinto:)
 Ihanista, aurinkoisista säistä on nautittu pääsiäisen aikana, joten kyllä se kylmä normi vappu täsä menee.

 TÄMÄN KUVAN MYÖTÄ HYVÄÄ VAPPUA SISKOKULLAT  JA PIKKUVELI!
Ja jos en ihan väärin muista, taisi kaikilla olla vähän mahavaivoja, mutta isä halus ottaa kuvan vapun kunniaks.  Eikä näytä olevan mikään lämmin vappusää.

Maahan poljettuna kotona taas

No otsikko on nyt mitä on.  Niin suuresti odotin vapautusta vuoteesta.  No olenhan sen saanu, mutta pidemmän kaavan kautta.  Kontrollista lääkäri passitti jalan ultraan, josta ensiavun kautta sydänvalvontaan tulpan liuotukseen...  Nyt heikossa kunnossa täällä kotona toipumassa kahdesta "sairaudesta" (jotka kylläkin saman tapaturman seurausta).  Eli ihan tuon takia on maahan poljettu olo.  Mikähän tarkoitus tällä on?  Viimeistään illalla ennen nukkumaan menoa on pakko ristiä kädet ja pyytää Taivaan Isältä suojelusta ja varjelusta...
Tänään on ollut jo vähän parempi olo, mutta vielä suihkussa käyntikin otti voimille.  Pienin askelin kuitenkin eteenpäin.
Olkaa ystävät onnellisia jokaisesta päivästä, jonka saatte olla terveenä!

vain lunta kaikkialla...

Ja niin makiasti sataa lunta nyt aamupäivän aurinkoisen kelin jäläkhen.  Minä kyllä tässä monen muun kera toivoisin, että nuo lumet vain sulais äkkiä pois.  En halua toipilas- ja kuntoutusajalle yhtään jäätikkökelejä!

Ärsyttää niin suuresti, kun jatkuvasti kuulee "kauhujuttuja" tuolta terveyskeskuksen suunnalta.  Siis sielähän on ihan kaaos!  Työntekijät on ihan mahottomasa välikädessä, mutta eihän asiat ole niiden syytä.  Mulla on ihan kamala olo, kun en tiedä mitä pitäis tehä. Homma ei voi jatkua tämmösenä.  JYTA ei toimi niinku pitäis!!!!!!

Tässä tilassani nyt tällä hetkellä on se hyvä puoli, että olen saanu nauttia ihanista vieraista.  Ja olen myös saanu tutustua uusiin ihmisiin ja ihmisiin uudestaan ja käydä monia hyviä ja syvällisiä keskusteluja.  Onkohan löytyny itestäki uusia puolia?!  Ja toivottavasti opin tästä paljon....

Jotain voi petissäkin tehdä

Muutakin, kuin vain olla tietokoneella ja katsella tv:tä.  Eli näitä isoäidin neliöitä on muutama virkattu. 

Vielä on vajaat kaksi viikkoa tätä 'kidutusta' jäljellä.  Hyvin on hoidettu, passattu ja hemmoteltu, kidutusta on vain tämä pakollinen paikallaanolo.  Mutta päivä päivältä vapautusta lähempänä :)

Alkuun tuntu, että ei näitä ruutuja viissi virkata, mutta nyt se tuntuu ihan mukavalta.  Valmiina on 45 kpl tähän mennessä.

Moon kotona ny !!!!!

Kotona nyt petisä.  Mutta ihan toisten armoilla kuitenki  (vai oisko ne toiset minun armoilla?).  On se uskomattoman palijon helepompi täälä hengittää, kuo mitä sairaalasa oli.  Nyt on vain sen tv:n puute taas.  Jospa sitä kuitenki seleviäis iliman sitä :)  Ja ko netti pelaa!!  Mokkula on ihan turha veheje.

Hyvin nukutun yön jäläkhen hoitaja :) on jopa luvannu jalakahoitoa.  Mitenkähän sitä täsä pääseekä hemmotelluks.  Ei tosissaan mitään erikoista hemmottelua tarvi, kun saa vain ajan kulumaan.

Ja aurinko paistaa! 
Kuten varmaan huomaatte, pää on melko tyhjä.  Mutta siellä on nyt tilaa alkaa tehokasta toimintaa...

27/42 !!?!??

Uusia kokemuksia, uusia hyviä näkökantoja joka päivä.  Ja ihania sydämellä työtä tekeviä ihmisia.  Näitä tarvitaan.  Raskaan, raastavan alun jälkeen levollinen ja tavallaan onnellinen olo.  Liekö tekemistä sillä, että olen pian lähdössä kotiin.  Reilu 2 viikkoahan tämä tilanne muuten pysyy samanlaisena, erotuksena vain ympäristö.  

20/42 ja puoliväli lähestyy

Aika ajoin meinaa itsesääli ja itsekkyys iskeä.  Ei oo mitään tekemistä, kukaan ei muista, kukaan ei käy..  Vaikka tekemistä on riittäny.  Pelkät rutiinit täällä täyttää päivää.  Ja minua on muistettu ja aina kun se matalapaine on iskeny, on joku tärkeä ihminen tullut ilostuttamaan ja valostuttamaan tai on soittanu.  Niin tänäänkin :)  Päivä on ollut hyvä, neliöitä olen virkannu jo 11 kpl, ja tänään eka kerran otin pienet torkut.  Yöt on huonounisia ja toisinaan vähän levottomia täällä.  Eikö toipilas olekin oikeutettu päivätorkkuihin.  Ihmettelen kyllä, miten vähän unta olen tarvinnu.  Mutta paikastahan se on kiinni, kotona uni maistuu aina.  
Tänään olen teheny pari pitkää lenkkiä, ja voi että tuli hiki!  Kunto laskee kohisten (entisestäänki).  Toivottavasti sitä pääsee kohottamaan sitte pian.
Kyllä tämä reissu vaan pientä ihmistä kasvattaa.

18/42 Perjantai

  Tänään sain tänne lankoja ja virkkuukoukun ja pari isoäidin neliöä on jo tullu valmiiksi.

Ja posti toi kirjekuoren ja kirjekuoressa mahtavia kuvia :)  On nuo sisaret vain suuri rikkaus elämässä !

Nyt väsyttää ja pitemmittä puheitta unten maille.

 

Pyhän Teresan Rukous

Salli tänään löytyä rauha sisimpääsi.

Olkoon luottamuksesi Jumalaan, että olet täsmälleen siellä, missä sinut on tarkoitettu olemaan.

Älä unohda äärettömiä mahdollisuuksia, jotka syntyvät luottamuksesta/ uskosta.

Tule käyttämään niitä lahjoja, joita olet saanut ja anna eteenpäin sitä rakkautta, joka on (ylhäältä) annettu sinulle.

Ole tyytyväinen tiedosta, että olet yksi Jumalan lapsista.

Salli tämän läsnäolon asettua sisimpääsi, ja anna sielullesi vapaus laulaa, tanssia ja ylistää ja rakastaa. Se kuuluu meille kaikille.

(Äiti Teresa)

17/42 ja hyvän makuinen päivä

Aamulla vähän tympi, kun tuo tv ei toiminu ja kuuli, että ei sitä saada heti kohta toimimaankaan. Hirvitti edessä oleva piiiitkä päivä.  Mutta päivästä tulikin mukava.  Aamun suihkussa käynti, päivän lehtien lukeminen, sisko tyttöjen kans vieraana päivällä.  Ja kun heiltä sain vielä niin kannustavia sanoja :)  Pienet pelot häipy.  Puoliso piipahti ennen töihin menoa.  Ja kun sitten tuli illan pimeys ja mieli meinas olla alamaissa tiedossa olevan pitkän illan myöta.  Kuinka ollakkaan, astui ovesta kolme ihanaa naisihmistä ja ilta meni todella mukavasti.  Nyt on oikeastaan ensimmäinen levollisen olonen ilta. Oon vielä saanu hyvää lukemista, niin sillä  nämä illan myöhäiset tunnit saan kulumaan.  Kiitos naiset!
Ja kun nuo hoitajat jaksaa olla niin ihania.  Mulla tulee pian niitä ikävä. (Ja ne huokaa helepotuksesta, kun minusta pääsevät).
Näin se mieli muuttuu, kun alkaa hiukan tervehtymään ja hommat paremmin toimimaan.  Ei kaikki tunnu niin kamalalta enään.
Ulos vain olis raikkaaseen ilmaan mieli

 Elämä odottaa kriittiseen hetkeen saakka

ennenkuin näyttää valoisan puolensa.

P.C. 

16/42

Näin ihmeesti ne päivät vain kuluu täälläkin.  Joka kerta täytyy melkein sormin laskea, että onko totta, että jo niin mones päivä on menossa.  Nyt en laskenu.
Tämä päivä on mennyt surkutellessa tuota tekniikkaa, jonkun keksimää ihmelasta, kaapelitv:tä ja digiaikaa.  Ennen sentään oli todellinen vika, jos televisio ei näkyny.  Nyt lukee "ei signaalia".  Ja se johtuu vain siitä, että ilma on lämmenny.  Eikö nyt tähän tekniikan aikaan jo luulis tuommoset ongelmat olevan hallinnasa.  Ihiminen on viisas MIES ;)  Hih... Meidän hyvä ajankulu TV ja mm kisat on nyt pois pelistä.  36 sivunen ristikkolehti on melkein täynnä samaten kun sudoku-lehti.  Lehtiä oon lukenu, en vain selaillu ja kirjoja samoin.  Alkaa maistua puulle.  Tätä kirjoittaessa on kyllä aikaa kulunu.  Ja siitäkin n. puoli tuntia ja pitkästi tekstiä katos sinne kuuluisaan bittitaivaaseen.  Ja tässä kirjottamisen aikana tuli uutta tietoa, että joen toisella puolella on sitä kaapelivikaa.  JA TALON TOISESSA PÄÄSSÄ TV NÄKYY!   ARGH !
Oli muuten sillon kun sairaalaan tulin 14.2. täysi talvi, reilut -30 astetta pakkasta.  Ja nyt 2.3. niin kevättä, niin kevättä, jopa + 6 astetta lämmintä.  Aurinko on paistanu ja sulattanu lumia.  Voi pääsispä kotiterassille aurinkoon ja ulkoilmaan =/

Kaikki ihmiset maan päällä

ovat saaneet jonkin lahjan.

Toisissa lahja tulee esiin itsestään,

toisten on tehtävä töitä löytääkseen sen.

Paulo Coelho

15/42

Olipa jännittävä hiihtokisa.  Niin vain tuli kultaa Matille!  Se vain harmittaa kun jäi huudot tänne sänkyyn.  Ei viissi koko osastoa säikyttää ;) 
Puulle alakaa maistua. Kävin tänään taas jo pitemmällä lenkillä.  Tuntu hyvältä.  Menis enemmänki, mutta aika on rajallista - ei mulla mutta muilla.  No eikähän tähän joku keino keksitä.  Punttijumppaa tauoilla.  Yöllä  näin jo unta, että passittivat kotiin.  Siihen en oo vielä valamis.
TV:stä tulee joku norjalainen ohjelma.  Siinä nainen pohtii, Onko syrjäseutujen ihmisten elämä rajoittunut pieniin ympyröihin.  Hän totesi, että syrjäseudulla ollaan avarakatseisempia, kuin jossain keskuksessa.  Olen itse aivan samaa mieltä.  Ihan omalla kotiseudullakin olen todennu, että syrjäkylien (eli talouskylien, niinkuin herrat on hienon sanan keksiny) asukkaat tuntee oman kotiseutunsa paremmin kuin keskustassa asuvat.  Niillähän vasta rajoittunutta se elämä on.  Kaikki palvelut ja harrastukset on nenän edessä.  Ei mitään tarvetta laajentaa maailmankatsomusta ja hakea palvelu ja ja harrastuksia muualta.  Pienet ympyrät, pienet ympyrät....
Hei aurinko paistaa :) Nauttikaa hyvästä ulkoilusäästä kaikki, joilla siihen on mahollisuus.  Minä katselen ikkunasta mäntyjä ja sinistä suomalaista taivasta.

14/42

Hurraa!  2 viikkoa takana :)  On tähän niin monenlaista ylä- ja alamäkeä mahtunu.  Tämä päivä on tämäpäivä.  Naiset tuolla tv:ssä hiihtää.  Ei ainaka puutu mahollisuutta sitä seurata.  Ja ilima ulkona on mitä mahtavin.  Aurinko paistaa ja mittari kai nollissa.  Hieno talvilomakeli niillä, joilla se nyt on.
Muutamana päivänä mieli on laahannu maassa, mutta kiitos kaikille ihanille vieraille,  jokainen on ollu niin tarpeeseen.  Kuin myös jokainen viesti ja soitto.  Ette arvaakkaan kuinka tärkeitä ootte kaikki :)
Pari yötä oon nyt saanu nukuttua paremmin.  Sekin piristää.  Kainalosauvoilla kävely luisti tänään jo omasta mielestä melko hyvin.  Mutta on se niin pelottavaa, ettei taho uskaltaa.  Mutta joka päivä lisää kokemusta.

Hiihdot kuulostaa nyt niin jännältä, että on pakko alkaa sitä seurata.

13/42

No niin.  Piti tähän laittaa uusia mietelmiä kirjasta, mutta kirja on mystisesti kadonnu.  Oliskohan syynä  eiliset järjestelyt ja minun epäselevät ohojhet.  Tai sitte tuola lattian tasolla on vielä yks laatikko mihin en yllä. 
Täytyy nyt tyytyä vain näihin epämääräshin ajatukshin. 

Nyt on sitte ne niitit nykitty pois.  Pysyyköhän sitä varmasti kasasa ko ne ei oo pitämäsä kiinni ;) 

Eilen tuothin kotoa toiset silmälasit lukenista ja tätä konetyöskentelyä varten.  Nyt on vain semmonen probleema, että kummat paan päähän.  Katon nimittäin välillä tv:täkin tässä.  Kompromissi - ei kumpiaka.

On muuten parina päivänä tullu aivan omituisia tuntemuksia - maha on kurninu.  Ruokakärryt tietysti kolisee siihen malliin :)  Huomaattako, että vähän jo on piristystä havaittavisa potilaassa.  Mutta ne tuntemukset ei oo yhtään mukavia, kun soittaa kelloa, kun pitäis päästä vessaan ja vastataan, että ei nyt ihan justhin ennätä, täälä on iso urakka kesken.  Pure hammasta ja koita pinnistää....  Hoitajain syy se ei oo misään tapauksesa, vaan systeemin, joka vain vähentää hoitajain määrää.  Ette voi kukaan tietää tätä hommaa, jos ette oo ite systeemin 'uhriks' joutunu.  Näillä mennään, toistaiseksi, mutta mikäli minulla on mitään mahdollisuutta vaikuttaa, muutosta tulee......

Nyt on ruoka oven takana, joten jatkoa myöhemmin.

12/42

"Odottaminen on tuskallista.

Unohtaminen on tuskallista.

Mutta epävarmuus on kaikkein tuskallisinta"
Paulo Coelho

Niin totta.  Tuossa yöpöydälläni järjestelin kirjojani ja avasin Coelhon kirjan ja osui tähän kohtaan.  

Kyllä täällä sängynpohjalla ennättää ajatella monenlaista.  Tulee epävarmuuden hetkiä, uskon ja toivon koetusta.  Vastapainona on kaikki puhelinsoitot, tämä nettiyhteys ja mahollisuus tänne purkautua ja tietenki kaikki tässä petin vierellä käyvät ihmiset, niin oma perhe ja muut vierailijat, kuin hoitajatkin.  Monia hyviä keskusteluja.

"Elämässämme tulee koettelemusten hetkiä, 

joita emme voi välttää, mutta niiden tuloon on jokin syy.

Vasta vaikeudet voitettuamme ymmärrämme,

miksi jouduimme kokemaan ne."

P.C.

TÄÄLLÄ TAAS

Vähän tässä jo alkaa virkistymään mieli, niin että tuntojaan voi purkaa. 
Tänään on 11. vuorokausi leikkauksesta.  Leikkaus pelotti, mutta ei sitte ollukkaan potilaan kannalta toimenpiteenä mikään hurja homma.  Eli oli kunnon lääkitys.  Ja suurin urakka tässä toipumisessa on ollut alkupäivien makaaminen muovitetulla alustalla ja tyynyllä = uiminen hikilammikossa.  Ei ihmismäistä.  Huonekin kuin sauna.  Ja vessareissut on sitten ihan oma asiansa.
Meikäläiselle tämä reissu on ollu kyllä alkuunsa aikamoinen järkytys.  Sairaalassa olen ollut vain synnyttämässä.  Nyt kun on vuodepotilaana tk:ssa, näkee  hommassa puutteensa, joista ei voi tietää ennenkuin tosiaan tässä tilassa on.  Hoitajat tekevät pyyteettömästi työtä, mutta sitä työtä on aivan liikaa siihen nähden, mitä täällä on henkilökuntaa.  Asiat aion kyllä saattaa ihmisten tietoon ja vaatia korjaamista tilanteeseen, kunha tästä onnettomasta tilasta pääsen.  Eikä ole kohdallaan keskussairaalan leikkausjonojen purkamisessa.  Niitä puretaan, mutta jatkohoidosta ei huolehdita kunnolla.

No niistä ei enempää nyt.  Ulkona ei paista aurinko, tuulee, välillä hiukkasen lunta kaunailee ja puista putoaa viimisetki lumet tuulen ravistelussa.  Lassilan Kallen mummun kans tässä koitetaan Oslon kisoja katsella.

 **********taas päivän lähempänä 'vapautta'*************

Pitkä 'loma' edessä

Loma lainausmerkeissä sen takia, että se on sairausloma.  Tapaturman takia joudun nyt sitten leikkaukseen ja ainakin 6 vk jalka paketissa niin, että sitä ei voi taittaa....  Arvaatte varmaan, etten oikein ole millään hilpeällä tuulella. Mutta tähän on kuitenkin tyydyttävä.  Mikä lie tarkoitus tällä onnettomuudella?  

Suosikkilehteni ja -tv-ohjelmani tällä hetkellä

Tilaan aina silloin tällöin Kodin Pellervo-lehden  ja toisinaan (niinkuin nytkin) luen äidiltä lainassa olevia.  Ja voin kyllä suositella.  Lehdestä löytyy elämää, ajatuksia, kohtaloita, ruokaa, käsitöitä. Jutut ei vanhene, eikä ole mitään julkkis/turhajulkkis kamaa, vaan sitä todellista elämää.   Sieltä löytyy hyviä matkailuvinkkejä, pikku putiikkeja, joista ei muuten tietäis mitään, monenlaisia taitajia esitellään jne.  Kaikkea.  Kannattaa kokeilla!

Ja vastapainoksi TV-ohjelmista.  Katsoin Linnan tähdet -sarjan ensimmäisen osan nauhalta.  Se taisi jäädä vähän keskenkin, mutta toisen osan katsoin sitten lähetysaikana ja kokonaan.  Oli hyvä ja jollakin tapaa koskettavakin. Sinä nämä Linnan tähdet olivat melko vapaasti omana itsenään. No ehkä joillakin oli vielä 'rooli' päällä, mutta kyllä toisilta tuli suoraa puhetta ja ihan omasta elämästä ja omista kokemuksista.  Ja veikkaanpa, että kyllä enimmät roolit putoaa kaikilta sarjan loppuun mennessä - toivon ainakin.  Ensimmäinen ajatus tuosta sarjasta oli pieni kiukku, kun ajatteli, että tähdet on viety ulkomaille linnaan nautiskelemaan, vaikka pääsisivät sinne muutenkin.  No niin pääsisivät, mutta eivät taida koskaan lähteä tuommosella porukalla. Mutta kasso isse :) !  Niin se paremmin aukiaa ite kullekki ja jokainenhan muodostaa ite oman käsityksen ohojelmasta.    Mutta kiitos MTV3:lle.  Minä tykkään.

No onhan nuita hyviä tv-ohjelmia muitakin, mutta tällä hetkellä Linnan tähdet mielessä.

Kokeilin muuten tässä yhtä vähän erikoista leipää paistaa.  Ja kun tässä kirjoitellessa tuoksuttelin hyviä tuoksuja uunista - voi ei! - unohin suolan.  No eiköhän tuo mee ja oli niin pieni annos, ettei suuri vahinko tullu.

Aurinko paistaa kirkaalta taivaalta !

Serkkutytölle

Tämän sai serkkutyttö synttärilahjaksi täyttäessään pyöreitä vuosia  (taisi olla n. vuosi sitten).

Tää korutont on kertomaa

Onneks näitten käyttäminen jäi vähille

Vaikka kuinka tuntuu, että  tässä ihan hyvin kuljetaan, niin ei se ihan niin olekaan.  Kyllä tässä kotona sisätiloissa  'köpöttelee', mutta kun koitin vähän käydä raitista ilmaa haistelemassa, niin tulipa vain invalidimainen olo.  Ei tällä jalalla kovin reippaasti askeleita otetakaan.  Ja kaikinpuolin huomaa, että täytyy olla varovainen (pieni luiskahdus säikäytti).  Eli ainakin ihan rauhassa jatkan sairasloman loppuun asti.

Huonosti alkoi

Niin alkoi huonosti työrupeama.  Ihan kivat melkein kolme täyttä päivää.  Töitä riitti ja kun sitä sitten vauhdilla harpottiin menemään, niin teki vesi lattialla tepposet.  Jalka luiskahti ja niin oli tämä "tyttö" maassa melkein taju kankaalla ja mietti, voiko täältä päästä ylös, mitä meni rikki,...  Kokkolan reissuhan siitä tuli, kun ei täällä tk ole enään illalla auki.  Sattu niin pahimmoiks juuri 16:n jälkeen iltapäivällä.  Kelikin oli mitä kamalin, mutta onneks sitte päästiin taksilla. Reisilihas on revenny, kepit tuossa nojaa tuoliin.  Ei niitä ihme kyllä paljon oo tarvinnu.  Ja toivon vain, että diagnoosi oli oikea ja jalka (joka on ihan koko pituudelta kipeä, ynnä pakaralihas ja lonkka) paranee itekseen ajan kans.  Henkinen tuska on tällä hetkellä suurin.  Se kun ei rajoitu tähän omaan tapaturmaan, vaan on paljon muutakin, mutta aika nämäkin asiat toivon mukaan korjaa....  Näissä merkissä tänään perjantaina.

FLUNSSA, FLUNSSAA, FLUNSSAA...

Niin vain se virta kääntyi flunssaksi.  On kunnon yskää ja kuumettakin.  Äänihuulet tulehtuneet ja keuhkoputkissa tulehdusta - niin sanoi lääkäri ja määräsi lepoa ja kuumaa juomista.

Huomenna alkaa kuitenkin uusi työ.  Menen kirpputorille töihin.  Odotan innolla, vaikka olo ei nyt ole mikään paras mahdollinen. Mutta eiköhän se siitä.

Kyllä on säät vaihdellu.  Yhtenä päivänä tulee lunta ihan mahottomat määrät, seuraavana on kunnon pakkasta ja kun aamulla heräät, alkaa sää lämmetä niin, että iltapäivällä sataa jo vettä.  Mutta selvästi ollaan jo kevättä kohti menossa.  Ihanaa.  Ja syksy - sitä odotan.  Kesä  menee töissä, mutta syksyllä pidän lomaviikon ja lähdemme Turkkiin.

Lukiolainen täällä kotona esittelee vanhojentanssipukuaan ja asusteitaan.  Kaunista on. 

Kaunista säätä

Tänään on tosiaan ollut kaunis pakkaskeli.  Puhtaat pyykit sain viimein käärittyä.  Ja jostain kumman syystä on tullut virtaa lisää.  Liekö tuolla pari päivää paistaneella auringolla jotain tekemistä sen kanssa.  Ja tietysti nuo matkasuunnitelmat syksylle on antanu kans lisää puhtia ja uskoa huomiseen. 

Murhettakin päivään on sisältynyt.  Muutaman vuoden vanhempi tuttava menehtyi viikonloppuna syöpään ja tuotiin tänään sairaalalta kirkolle.  Suuri joukko kyläläisiä, ystäviä ja työ- ja harrastuskavereita oli kirkolla vastaanottamassa.  

Mutta joka tapauksessa ollaan kevättä koti menossa ja valoisampia ja pidempiä päiviä odotetaan kovasti.  Lunta on tullut tännekkin korkeudelle ihan kiitettävästi ja isännällä olikin tänään ohjelmassa navetan katon taakan keventäminen.  Ja minun tehtäväni oli tietenkin ikuistaa hommaa.  Laitan tähän muutaman otoksen tästä ja tottakai maisemakuvan.

Ei kun alas vain

Ei ihan pieniä lohkareita eikä mitään keveimpiäkään

Hikinen, uupunut mies ja suuri kasa lunta.  Millonkahan nämä sulaa ?

"Ilimoja piisaa"

Ja taas on yksi viikonloppu viimeisillä tunneilla

Matonkuteita on saatu lisää, joten työtä riittää.  Lauantaina käytiin tyttöjen kans Kauhavalla ja Kangasaitan lisäksi kierreltiin muutamassa muussakin kaupassa.  On se ihme miten sitä saa nuinki pienessä paikassa ajan kulumaan.

Tämä sunnuntaipäivä menikin sitten futsalin merkeissä.  VetU:n tytöt olivat Sievissä turnauksessa pelaamassa ja loistavasti tuli voitto ekasta pelistä ja niukka tappio toisesta (mikä niukka tappio oli meidän mielestä ihan voittoon verrattava).  Ja kotimatkalle lähti Veteliin tyytyväiset pelaajat sekä huoltojoukot.  Kotimatkalla käytiin vielä pikaisilla synttärikahveilla.

Surullisiakin uutisia tämä päivä toi tullessaan ja toivonkin voimia ja jaksamista puolison ja isän menettäneille. Voisinpa jotekin olla ystävälle tukena.  

Mutta kuitenkin huomenna taas alkaa uusi viikko ja uudet haasteet.  

Viikonloppu

Viikonloppu tulossa ja tiedossa monenlaista ohjelmaa. Suunitelmissa ainakin, mutta koskaan ei voi tietää mitä niistä saa toteutettua. Illalla tässä ainakin aion jatkaa virkkaamista. Kun sain viimen tuon yhden haaveni toteutettua, niin onhan sitä toinenkin jo tulossa (kolmas, neljäs...). Se toinen on pikkusta vaille valmis, kun kude loppu kesken. Huomenna olis tarkotus käydä hakemassa kudetta lisää, että sais viimein valmiiksi. Ja kolmaskin on valmiina ja tuossa odottaa sopivaa lattiaa alleen. Eli neljäshän se on sitten menossa.

Eli huomenna hakemaan lisää kuteita ja sunnuntaina olis ohjelmassa futsalia ja synttäreitä.

Tässä se ensimmäinen keittiön lattialle virkattu matto.

Tämä matto hakee vielä omistajaansa.  

Tästä näkee tarkemmin tuon toisen maton värit.  Keittiön matto on yksivärinen.

Tytöillä koekampaukset 

Tiistaita

Tiistai illassa. Ja menny tosi laiskana. Mahatauti iski kuopukseen ja häntä hain koululta ja vähän koittanu passatakin. Vaikka eihän tuossa paljon passaamista ole. Kun ei ole enään mikään pikkulaps. Sääliksi vain käy kun ei voi oikeen mitään tehä. Pyyntöä vain ylös, että tauti ei kauan kestäis :) Nähtäväks jää, tuleeko tauti iskään ja äitiin.

Mitenkäs sais itelle virtaa niin, että lähtis lenkille ja alkais taas työt luistaa... Pientä vinkkiä.

Vuoden toinen viikko alkoi

"On lumihuntuun pukeutunut maa". Joulukuun alussa 2010.

Vaan ei ole enään tänään, 10.1.2011, tuulen ja vesisateitten jälkeen.

Ja tänään on vuosi siitä kun "kylä ilman naisia" voitti Kultainen-tv palkinnon

Ääni ei ole palautunut. Kauankohan vielä odotellaan. Tk:hon ei kuitenaan oteta vastaan ennenkuin on "puolikuollut". No - vielä en tietääkseni ole.

Päivä on mennyt täsä siis vähän sairastellessa. Ne suunnitelmat mistä eilen haaveilin, ei oo millään lailla toteutunu. Jospa huomenna sitten. Sää ei oo ollu häävi, vettä, lunta, jäätä yms. satanu ja tuullu kunnolla. Kevättä kohti - täyty ajatella positiivisesti.

Piristyksenä tälle päivälle kävi äiti naapurin kera iltakahvilla ja -teellä. Heti ovella, ennenkun pääsivät kunnolla sisälle, lykkäsin matonkudesotkun heille selvitettävks (ihan vahingossa kyllä). Tulipahan selvitettyä. Kiitos vieraille!

KEVÄN 2010 KUVIA:

Tänään ensimmäinen vesisade tälle talvelle

Tänään sai aamulla taas tehdä lumitöitä. Homma oli vähän raskaampaa kuin eilen. Sittehän se alkoki vesisade, kun sai lumityöt tehtyä.

Ääni on vain käheänä vieläki. (Muutaman päivän ollu). Saa nähä kuinka kauan ja tuleeko muita flunssan oireita. Nenä jo vähän vuotaa :(

Elsi-pikkuinen kävi isän ja äitin kans tänään. Mahataudista vielä hiukan toipilaana, mutta aina yhtä ihana. On se vain kumma miten pieni laps on niin ihana seurattava, että vanhemmat jää aina sivuun. No saivat ainakin kaikki ruokaa ja iltakahavit/teet ja kyllä siinä muutama sanakin vaihdettiin.

Toivottavasti ajokelit on huomenna paremmat, että voi kaikki suunnitellut jutut hoitaa.

Lauantai päivä illassa

Meni se päivä alaperilaisiltaki... Aamulla lumitöitten jälkeen suihkuun ja sitten juhlimaan. Ja siellä juhlintareissussa sitte meniki päivä. Kahvia on juotu eilisen illanki eestä. Huomiseen !

Vuosi 2011 alussa

Niin se meni joulu ja vuosi vaihtui taas.

Viime vuonna tulikin taas uusi täysi kymppi täyteen. Sitä juhlittiin suvun ja ystävien kera. Lahjaksi sain täydennystä matkakassaan niin, että tein elämäni ensimmäisen ulkomaanmatkan. Miten ihanaa olikaan, kun veljeni matkalla toivotti minulle hyvää syntymäpäivää. Yritän jossain vaiheessa laittaa kuvia juhlinnasta ja matkalta.

Jospa tänä vuonna saisin paremmin tätä blogiani pidettyä. Asioita ja ajatuksia laitettua tänne