20/42 ja puoliväli lähestyy

Aika ajoin meinaa itsesääli ja itsekkyys iskeä.  Ei oo mitään tekemistä, kukaan ei muista, kukaan ei käy..  Vaikka tekemistä on riittäny.  Pelkät rutiinit täällä täyttää päivää.  Ja minua on muistettu ja aina kun se matalapaine on iskeny, on joku tärkeä ihminen tullut ilostuttamaan ja valostuttamaan tai on soittanu.  Niin tänäänkin :)  Päivä on ollut hyvä, neliöitä olen virkannu jo 11 kpl, ja tänään eka kerran otin pienet torkut.  Yöt on huonounisia ja toisinaan vähän levottomia täällä.  Eikö toipilas olekin oikeutettu päivätorkkuihin.  Ihmettelen kyllä, miten vähän unta olen tarvinnu.  Mutta paikastahan se on kiinni, kotona uni maistuu aina.  
Tänään olen teheny pari pitkää lenkkiä, ja voi että tuli hiki!  Kunto laskee kohisten (entisestäänki).  Toivottavasti sitä pääsee kohottamaan sitte pian.
Kyllä tämä reissu vaan pientä ihmistä kasvattaa.