Vähän tässä jo alkaa virkistymään mieli, niin että tuntojaan voi purkaa.
Tänään on 11. vuorokausi leikkauksesta. Leikkaus pelotti, mutta ei sitte ollukkaan potilaan kannalta toimenpiteenä mikään hurja homma. Eli oli kunnon lääkitys. Ja suurin urakka tässä toipumisessa on ollut alkupäivien makaaminen muovitetulla alustalla ja tyynyllä = uiminen hikilammikossa. Ei ihmismäistä. Huonekin kuin sauna. Ja vessareissut on sitten ihan oma asiansa.
Meikäläiselle tämä reissu on ollu kyllä alkuunsa aikamoinen järkytys. Sairaalassa olen ollut vain synnyttämässä. Nyt kun on vuodepotilaana tk:ssa, näkee hommassa puutteensa, joista ei voi tietää ennenkuin tosiaan tässä tilassa on. Hoitajat tekevät pyyteettömästi työtä, mutta sitä työtä on aivan liikaa siihen nähden, mitä täällä on henkilökuntaa. Asiat aion kyllä saattaa ihmisten tietoon ja vaatia korjaamista tilanteeseen, kunha tästä onnettomasta tilasta pääsen. Eikä ole kohdallaan keskussairaalan leikkausjonojen purkamisessa. Niitä puretaan, mutta jatkohoidosta ei huolehdita kunnolla.
No niistä ei enempää nyt. Ulkona ei paista aurinko, tuulee, välillä hiukkasen lunta kaunailee ja puista putoaa viimisetki lumet tuulen ravistelussa. Lassilan Kallen mummun kans tässä koitetaan Oslon kisoja katsella.
**********taas päivän lähempänä 'vapautta'*************
Tänään on 11. vuorokausi leikkauksesta. Leikkaus pelotti, mutta ei sitte ollukkaan potilaan kannalta toimenpiteenä mikään hurja homma. Eli oli kunnon lääkitys. Ja suurin urakka tässä toipumisessa on ollut alkupäivien makaaminen muovitetulla alustalla ja tyynyllä = uiminen hikilammikossa. Ei ihmismäistä. Huonekin kuin sauna. Ja vessareissut on sitten ihan oma asiansa.
Meikäläiselle tämä reissu on ollu kyllä alkuunsa aikamoinen järkytys. Sairaalassa olen ollut vain synnyttämässä. Nyt kun on vuodepotilaana tk:ssa, näkee hommassa puutteensa, joista ei voi tietää ennenkuin tosiaan tässä tilassa on. Hoitajat tekevät pyyteettömästi työtä, mutta sitä työtä on aivan liikaa siihen nähden, mitä täällä on henkilökuntaa. Asiat aion kyllä saattaa ihmisten tietoon ja vaatia korjaamista tilanteeseen, kunha tästä onnettomasta tilasta pääsen. Eikä ole kohdallaan keskussairaalan leikkausjonojen purkamisessa. Niitä puretaan, mutta jatkohoidosta ei huolehdita kunnolla.
No niistä ei enempää nyt. Ulkona ei paista aurinko, tuulee, välillä hiukkasen lunta kaunailee ja puista putoaa viimisetki lumet tuulen ravistelussa. Lassilan Kallen mummun kans tässä koitetaan Oslon kisoja katsella.
**********taas päivän lähempänä 'vapautta'*************
Tsemppiä tsemppiä ja vielä kerran tsemppiä!
VastaaPoistaTosi rankka tie saada niitä näkökulman laajennuksia... mutta pakoonkaan ei pääse kun tilanteet yllättää. Joten voimia, voimia, ja tuolla asenteellasi näistä viikoista kuoriutuu hyvääkin! Jaksa!
VastaaPoista